Miten työnohjaus tukee esihenkilötyötä?

Esihenkilön työ on jatkuvaa tasapainoilua tavoitteiden, henkilöstön hyvinvoinnin ja omien resurssien välillä. Usein työ voi olla melko yksinäistä – etenkin silloin, kun pitäisi tehdä päätöksiä, kannatella tiimiä ja vielä ehtiä ajatella strategisesti.

Työnohjaus voi tarjota esihenkilölle arvokkaan mahdollisuuden reflektoida omaa rooliaan, kasvattaa tunnetietoisuutta ja löytää tapoja johtaa itseään sekä muita kestävästi. Se luo tilan, jossa saa pysähtyä – ja jossa joku toinen kuuntelee aidosti ilman agendaa.

Voimavarakeskeinen työnohjaus tuo esihenkilötyöhön arvostavaa vuorovaikutusta ja tilaa yhteiselle ajattelulle. Se ei tarjoa valmiita ratkaisuja, vaan auttaa oivaltamaan, jäsentämään ja näkemään tilanteet laajemmasta näkökulmasta. Se tukee palautumista, tuo selkeyttä kuormittaviin tilanteisiin ja vahvistaa omaa johtajuutta.

Työnohjaus ei ole pelkkää ammatillista kehittämistä – se on myös henkinen tuki. Kun esihenkilö saa tilan olla keskeneräinen, pohtia epävarmuuksiaan ja tarkastella työtään avoimesti, syntyy aitoa kasvua. Työnohjaus voi auttaa ymmärtämään, miksi jokin tilanne kuormittaa, miten tunteet vaikuttavat päätöksentekoon ja mitä itseltään odottaa reilusti.

Itselleni työnohjaus on ollut koko esihenkilöurani tärkeä kivijalka. Työnohjaushetki on ollut vain minua varten – tila, jossa olen saanut puhua asioista, jotka ovat kuormittaneet, pohdituttaa tai tuntuneet solmussa olevilta. Usein juuri niiden ääneen sanominen on auttanut näkemään selkeämmin. Työnohjaus ei ole ratkaissut kaikkea, mutta se on auttanut minut ratkaisemaan paljon itse.

Erityisesti sote-alalla, jossa työn kuormitus on korkea ja työtahti tiivis, voi työnohjaus olla se tekijä, joka mahdollistaa kestävän johtajuuden. Kun esihenkilö voi hyvin, koko työyhteisö voi paremmin.